Valtiomahti

Uusi Blogaaja.fi -blogi

Kuukausi: joulukuu 2017

PIENKAUPPOJEN KUOLINKAMPPAILU

Kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen vuoden 2016 alusta lähtien on johtanut pienten markettien, kioskien ja kyläkauppojen kuolemiin. Taajamien ja lähiöiden ulkopuolella jokapäiväistä leipää joudutaan yhä useammin hakemaan kymmenien kilometrien päästä.

Monissa kunnissa on asukkaiden verorahoilla lähdetty tukemaan liiketilojen remontointia ja alhaisilla liiketilojen vuokrilla pidetty hengissä kirkonkylän viimeistä ruokakauppaa, jotta kuntalaisten ei tarvitsisi lähteä kauppareissulle naapurikuntaan.

Kun Kaakkois-Suomen Rautjärvellä 4000 asukkaan kunnassa Kesko sulki kunnan viimeisen kaupan, oli kuntalaisten 80 000 euron remonttiavustuksella lähdettävä tukemaan uutta kauppiasta. Näin keskusliikkeet ovat onnistuneet siirtää kaupan omat kustannukset veronmaksajille.

Kilpailuviranomaisten hyväksymä kauppa, jossa Kesko osti Siwat ja Valintatalot, johti välittömästi 200 pienkaupan sulkemiseen. Sipilän hallituksen päätökset ovat sataneet suoraan markkinajohtajien S-ryhmän ja Keskon hypermarkettien laariin. Viime vuonna alle sadan neliön suuruisten päivittäistavaramyymälöiden myynti putosi 12,1 prosenttia (PTY), samaan aikaan hypermarkettien myynti kasvoi yli neljä prosenttia.

Vuode 2015 lopulla kauppojen aukioloaikojen avaamista perusteli valtiovarainministeri Aleksander Stubb julkisuudessa sillä, että ”valinnanvapaus lisää työllisyyttä ja tehostaa kilpailua”. Hänen puoluetoverinsa Juhana Vartiainen todisti, että aukiolojen vapauttamisen merkitsee tavalliselle kuluttajille suurempaa vapautta löytää toisensa markkinoilla. Kaupan Keskusliiton toimitusjohtaja Juhani Pekkala pani paremmaksi väittämällä, ettei sääntely edistä kilpailua vähittäiskaupan alalla.

Herrojen perustelut olivat kansalaisille syötettyä pajunköyttä. Miten kauppojen lukumäärän väheneminen lisää kilpailua? Miten kuluttajien valinnanvapaus kasvaa, kun kauppa palvelut karkaavat yhä kauemmaksi kotiovelta ja miten työllisyys lisääntyy kauppapaikkojen vähetessä.

Sipilän hallituksen päätökset ovat yksiselitteisesti johtaneet vähittäiskaupan keskittymiseen kahden suuren S-liikkeen ja Keskon haltuun. Miksi keskusta ei ole kantanut huolta maaseudun näivettymisestä, miksi kokoomusta ei kiinnosta ajaa kauppiasyrittäjien etua. Kun tiedetään puolueiden, kaupan ja vaalirahoituksen välisestä liitosta, vastaus on ilmiselvä. Kunnissa poliittisilla päätöksillä jaetaan parhaita kauppapaikkoja ja rahastetaan samalla rahaa puolueelle ja sen jäsenille. Kaupan päälle tulevat poliitikoille lankeavat kaupan luottamustoimet etuineen.

Vähän aikaa sitten maa- ja metsätalousministeri Juhani Leppä (kesk.) esitti julkisuudessa: ”On erittäin huolestuttavaa, että palvelut uhkaavat entistä enemmän näivettyä (HS. 22.11.).” Lausuntonsa lopuksi ministeri totesi, ”on tehty paljon toimia tällaisen kehityksen pysäyttämiseksi”. Ministerin lausunnot eivät olleet tarkoitettu vitsiksi.

Seppo Konttinen

 

Sote tuo vaiko vie

Viime vuosien kaikki hallitukset ovat sekoilleet Sote uudistuksen kanssa. Sipilän hallitukselle tärkeintä on maakuntahallinto ja valinnanvapaus, tavallinen ihminen on unohtunut. Hallitus ei ole myöskään kertonut mitään konkreettista, miten se aikoo saavuttaa lupaamansa kolmen miljardin säästöt.

Yritetään katsoa ja ymmärtää Sotea tavallisen ihmisen kannalta, miten Soten tulisi toimia ja millaisia ongelma ja karikoita uudistus sisältää. En väitä ymmärtäväni asiasta mitään, toivottavasti joku tietää ja ymmärtää uudistuksen käytännön ratkaisut paremmin.

Ensimmäinen mitä en ymmärrä on se, että ihmisten pitää valita terveyspalvelujen tuottaja määräajaksi. Miksi pitää sitoutua henkilökohtaiseen kokonaispakettiin, miksi ei anneta mahdollisuutta tapauskohtaiseen valintaan.

Otetaan yksinkertainen esimerkki. Minulle tulee flunssa tai jokin muu pieni tarve käydä lääkärissä. Jos terveyskeskus ei ole lähellä tai siellä on pitkä jono, voisin mennä vaikkapa lähimpään Terveystalon toimipisteeseen. Yhteiskunnan kannalta on oleellista, kuinka paljon se maksaa tästä Terveystalolle. Jos yhteiskunta on laskenut, että yksi normaali lääkärinkäynnin hinta on 60 euroa, tulisi yksityiselle toimijalle maksaa palvelusta korkeintaan 50 euroa. Lääkäreiden pitää joustaa taksoissaan ja ymmärtää kansantalouden yksinkertainen kaava hinta*määrä on arvo. Pieni tinkiminen hinnasta korvautuu määrän kasvulla ja kokonaistulot eivät laske.

Seuraava karikko on, kuinka paljon Terveystalo saa lääkärissä käyntini yhteydessä tehdä laboratorio- ja röntgenkokeita ja millä hinnalla. Tähän pätee sama kuten edellä, yhteiskunta laittaa hintakaton näiden palvelujen hinnoille ja määrille. Tähän kuten lääkärissäkäyntiinkin sopisi tarkoin hinnoiteltu seteli, jonka yhteiskunta maksaa.

Entä jos Terveystalon lääkäri haluaisi antaa minulle lähetteen erikoislääkärille. Millä ehdoilla ja millä hinnalla se voisi toimia. Terveystalo maksimoi tietysti hoidon eli laboratorio-, röntgen- ja erikoislääkärin palveluja tuputetaan tappiin asti. Näihin pitäisi saada säädökset, jotta Sotesta ei tulisi yksityisen terveydenhoidon kultakaivosta.

Entä sitten, jos erikoislääkäri haluaa ohjata potilaan johonkin jatkotoimenpiteisiin, millä perusteilla hän saisi tehdä niin ja kuka jatkotoimenpiteet tekisi ja millä hinnalla. Ongelmaksi tulee nykyisten yhteiskunnan erikoissairaanhoidon ja yksityisten sairaaloiden työnjako. Julkisen terveydenhoidon pitää aina ja joka tapauksessa kyetä tekemään nämä toimenpiteet. Jos uudessa järjestelmässä toimenpiteet ohjataan osittain yksityiselle puolelle, tulee julkiselle puolelle tyhjäkäyntiä. Tämä tulee yhteiskunnalle kalliiksi ja Sote säästöt voidaan unohtaa.

Meillä on hyvä viiden Yliopistollisen sairaalan verkosto täydennettyä 16 keskussairaalalla. Eikö pitäisi ottaa järki käteen ja rakentaa sekä kehittää koko Sote uudistus nykyisten viiden Yliopistollisen sairaalan ympärille. On aivan varmaa, että yksityiselle sektorille jää tehtäviä perus- ja erikoissairaanhoidon alueella. Ei pilata nykyistä kansainvälisestikin katsottuna tehokasta järjestelmää.

Ilkka Lehtinen

 

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén