Marraskuun alussa saatiin taas suomalaisten iloksi ja kauhistukseksi kansalaisten verotiedot. Tai oikeastaan ne ovat tulotiedot, jotka kiinnostavat. Saman työpaikan heikosti suoriutuva tyhjäntoimittaja tienaakin selvästi enemmän kuin joku ahkera, joku saa kymmenen kertaa enemmän kuin saman firman pienipalkkaisin ja jonkun tulot ovat kasvaneet satakertaisesti palkkaneuvotteluissa väännettävän korotuksen verran.
Rauhoittava perustelu on, että kyllä ne suurituloiset maksavat verojakin rutosti, rahoittavat hyvinvointiyhteiskuntaamme isolla panoksella, ja progressio vie heiltä leijonanosan. Veroasteen kiristyminen tulojen kasvaessa onkin ihan perusteltua. Lisäsatasen merkitys miljoonatuloihin on paljon pienempi kuin sama lisäys tonniin – rajahyöty pienenee kun on jo kylliksi, sanoo kansantaloustieteijä.
Ei progressio kuitenkaan ihan kaavamainen asia ole. Suurimpien tulojen joukossa on hämmästyttävän pieniä veroprosentteja. Kun ansiotulo on vaikkapa 100 000 euroa, siis noin kahdeksan tonnia kuussa, mutta pääomatulo samalla ihmisellä lähes kolme miljoonaa euroa, jää veroprosentti runsaaseen 30 prosenttiin!
Siinäpä se. Väestöltä koottava verokertymä noudattelee muodoltaan Gaussin kellokäyrää, ns. normaalijakaumaa. Kovin niukasti saadaan veroja käyrän alkupäästä eli köyhiltä, koska he elävät suurelta osin tulonsiirroilla.
Sama koskee loppupäätä, jossa ovat rikkaat. Vaikka ne harvat suomalaiset tosirikkaat verotettaisiin puhki, ei siitä paljon saada. Eikä saada nykyveroillakaan, koska heillä on mahdollisuus verosuunnitteluun.
Suuri vuori on keskellä, palkansaajat, laaja keskiluokka, jolta tiristetään joka ikinen verosentti, ja verot haetaan ”vaikka pitkospuiden päästä”, kuten kansa sanoo. Parhaiten tienaavalla keskiluokka 30 prosentin vero jää unelmaksi, koska siitä keskiluokkavuoresta vero on kiskottava.
Köyhät ja rikkaatkin voivat hyvin kuorossa kannattaa veronkiristyksiä, koska he pystyvät ne välttämään. Sen sijaan isosta keskiluokasta nyhdetty pari lisäprosenttiyksikköä täyttää valtion kirstua mukavasti, ja sovelluksia löytyy, raippaverot ym., vain mielikuvitus rajana.
Palkkatuloprosentin helpotus käy ennen pitkää välttämättömäksi. Ponnistelusta ja ahkeruudesta rankaisu niin, ettei juuri mitään jää käteen, rapauttaa yhteiskunnan. Keskiluokkaa ei voi äärimmilleen kiusata. Veropohja laajaksi, vähennykset ja poikkeukset pois.
Yhteisövero, siis yrityksiltä kerätty vero menee useana vuonna melkein päikseen yritystukien kanssa. Jälkimmäisillä on monasti elinkeinoelämän välttämätöntä uudistusmista estävä vaikutus. Yritysveron poisto ei maata kaataisi, henkilöverokiilan kavennus auttaisi väen palkkaamisessa, lisäisi työllisyyttä ja virkistäisi taloutta, kun ahkera ihminen saa nykyistä enemmän käteen.
Matti Saarinen
Ilkka
Matti, Juha ja Petteri
Matti kirjoittaa, että suurituloiset maksavat veroja rutosti ja progressio vie heiltä leijonan osan. Onko näin?
Petteri totesi viime kesäkuussa Helsingin Sanomissa, että meillä on yksi maailma kovimmista progressioista, jos se olisi lääke, se oli tehonnut. Onko näin?
Juha sanoi viime syyskuussa, että tuloerot eivät ole revenneet tämän hallituskauden aikana. Aikasemmin Sipilä on todennut, etteivät suurituloiset ole osallistuneet palkanalunnustalkoisiin. Onko näin?
Ylimmät tulot ja tulo-osuudet kasvoivat voimakkaasti 1990-luvun loppupuolelta aina vuoden 2007 loppuun asti (ennen kaikkea johtuen keskustalaisen Esko Ahon eriytetyn tuloveron käyttöön otosta). Tilastokeskuksen tulonjakotilastot kertovat, että verotuksen keveneminen tapahtui suurissa tuloissa edellä mainittuina vuosina(jotka olivat suurelta osalta pääomatuloja). Tuon ajan hallituksissa oli mukana kaikenvärisiä puolueita.
Suomessa sekä keskimääräiset että rajaverot kasvavat tulojen lisääntyessä valtion ansiotuloverotuksessa. Kun sitten laskelmiin otetaan mukaan ylimpiin kokonaistuloihin pääomatulot, niin kokonaistulojen verotus ei ole enää kovinkaan progressivista, ei keskimääräisten eikä rajaverojen suhteen.
Kun tähän lisätään tilastotieto, että ansiotulojen osuus kokonaisverotuloista oli vuonna 2016 alle kymmenen prosenttia, huomaame kuinka harhaanjohtavaa vero ja tulonjako keskustelu on.
Olemme saaneet lukea, kuinka Teollisuusliiton puheejohtajan Rikua Aallon palkkaa nostettiin 5600 euroa kuukaudessa vajaaseen 15000 euroon /kk. Pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien palkat ja bonukset ovat nousseet kymmeniä prosentteja vuodessa. Yhteisiin talkoisiin osallistuminen on suurituloisille vierasta.
Seppo Konttinen